Alpo Lommi
METSÄSTYS
Metsästysoloista ennen vanhaan
Kun tiedämme, että ainakin osa Virolahden asukkaista on tullut Suomenlahden eteläpuolelta hyvien kalavesien ja riistamaiden houkuttelemana ja kun pyyntikulttuurin aikana näillä elinkeinoilla oli merkittävä osuus ihmisten elämälle, voimme todeta, että metsästystä on harjoitettu kotiseudullanne läpi vuosisatojen. Vaarallisia petoja, kuten karhuja ja susia, taikka vaikeasti pyydettäviä villipeuroja ajettiin joukolla vapaissa, yhtä retkeä varten muodostetuissa pyyntiseuroissa, jotka olivat maanomistuksesta riippumattomat ja jotka jakoivat keskenään saaliin tasan, kuitenkin niin, että peuran ampuja sai parhaat lihapalat ja koiran omistaja kaksi osaa. Sen sijaan lintuja ja pieniä turkiseläimiä, kuten oravia ja näätiä, pyydysti kukin mies yksinään. Metsästysmaista tuli kaskien ja niittyjen ohella talonpojan erityisomistus, ja mitä enemmän metsästys muuttui jokapäiväisen elannon antajasta vientitavaran, turkisten hankkimiskeinoksi, sitä suuremmaksi näiden tilusten arvo kasvoi.1)
Turkisten keskinäiset arvosuhteet ovat eri aikoina vaihdelleet. Vielä v. 1607 Kaarle IX määräsi Suomesta maksettavaksi vuosittain ketun jokaiselta verolta, koska Suomesta saadaan joka vuosi kalliina Jumalan lahjana kaikenlaatuisia nahkatavaroita. Veroa ei suinkaan tarvinnut suorittaa yksin ketunnahoista, se oli vain yksikkö, johon toiset arvoturkikset suhtautuivat seuraavasti.
turkikset arvo
ristikettu 2 ketunnahkaa
mustakettu 8 " tai enemmän
näätä 1 1/2 "
ilves 10 " tai enemmän tai vähemmän
oravannahkakiihtelys 1 "
kärpännahkakiihtelys 2 "
sudennahka 3 "
karhunnahka 3 "
ahmannahka 2 "
saukonnahka 1 "
(kiihtelys = 40 nahkaa)
Kun tämän tapaisia kurssitaulukoita on laadittu monien vuosisatojen kuluessa, niin ei ole ihme, että suomen sana raha on alkuaan tarkoittanut nimenomaan turkista. Vielä keskiajalla puhuttiinkin "nahkarahasta".
Suomessa alkuaan vapaan metsästysoikeuden rajoitukset ovat kulkeneet omaa tietään. Vuonna 1647 Ruotsissa otettiin perintömaiden omistajilta pois vapaa metsästysoikeus, vain kaukaisissa maakunnissa, joihin Suomikin kuului, yhteinen kansa sai pitää oikeutensa metsästää suojeltuakin riistaa Ollin päivästä (29.7) paastoon (helmiluulle).Elokuun 29 päivänä 1664 annettiin ensimmäinen varsinainen metsästyslaki.
Kun Kustaa III vuonna 1789 antoi - armollisen asetuksen Kruunun talojen myymisestä perinnöksi, antoi se talonpojille samat oikeudet kuin vapaasukuisilla oli rälssitiloihinsa.
Venäjänvallan aikainen ensimmäinen metsästyslaki annettiin v. 1868. Vuoden 1868 metsästyslakia, ja
v. 1865 Suomen Metsästysyhdistyksen perustamista voidaan pitää nykyisen metsästyksemme ja riistanhoidon merkkipaaluna.
Metsästystavat ja -aseet ovat muuttuneet vuosisatojen saatossa . Jousi ja keihäs ovat saaneet antaa tilaa ensin suustaladattaville piilukkopyssyille 1500-1600 luvun vaihteessa, tosin pysyen pyssyjen rinnalla vielä pitkään, ja 1800-luvun loppupuolella alkoivat rihlatut luodikot ja hanalliset haulikot syrjäyttää piilukkoaseet. Samoin sudenpyyntikuopat ja -verkot ovat siirtyneet historiaan, ansapyyntiä harjoitetaan nykyisin lähinnä tuhoriistan metsästyksessä.
Metsästyksen arvo ja arvostus on vaihdellut vuosisatojen saatossa. Lähempänä, ajatellen Sydänkylän Erämiesten perustamista voimme tarkastella Suomessa tehtyä tilastoa kaadetusta riistasta 10 -vuotiskaudelta 1933-1942. Hinnat on arvioitu vuodenvaihteessa 1946-47 vallinneiden tukkuhintojen mukaan.
Kaadettu riista keskim.vuodessa Vuodenvaihteen 1946-47
vv. 1933-42 hintatason mukaan arvo yhteensä
yksikköhinta mk/kpl milj. mk
Hirviä 900 20 000 18.0
Metsoja 95 000 450 42.8
Teeriä 190 000 150 28.5
Pyitä 80 000 70 5.6
Riekkoja 70 000 50 3.5
Peltopyitä 25 000 50 1.3
Vesilintuja 210 000 60 12.6
Hylkeitä 8 000 3 500 28.0
Jäniksiä 160 000 120 19.2
Kettuja 5 500 500 2.8
Susia 10 1 500 0.0
Ahmoja 35 2 000 0.1
Ilveksiä 15 6 000 0.1
Karhuja 30 10 000 0.3
Saukkoja 50 5 000 0.3
Hillereitä 250 600 0.2
Kärppiä 3 000 300 0.9
Oravia 1 200 000 80 96.0
Piisamimyyriä 40 000 250 10.0
Yhteensä 270.2
Edellä olevasta voimme todeta, että arvokkain riistaeläin oli hirvi, seuraavina karhu, saukko ja hylje. Yhteisarvoltaan selvästi merkityksellisin oli orava, seuraavina metso, teeri, hylje ja jänis.2)
Metsästystä Sydänkylän mailla
Isien pellot
Mistä, taattoni, tänne sä löysit tien
tämän sorean sataman suojaan ?
Meren olitko, auran vai kuokan mies,
tulit tuuliinko luottain ja Luojaan?
Riistapolkua astuitko pitkää ja kaitaa,
ken siihen vastata taitaa.
Vain ankara aarnio muinoin on
kotiseutuni ollut, sen arvaan.
Meri, korpi suuri ja lahjomaton,
erämies joka astui harvaan.
Kuului kontion vihellys tuolta - ja tuolta,
kurki huuteli Harvajan suolta.4)
Veli A Klami
Johdatelkoon nämä Veli Klamin runon alkusäkeet meidät metsästysretkelle Harvajan "saloille".
Ahtaissa oloissaan kamppailevan talonpojan oli pyrittävä käyttämään hyväkseen kaikkia niitä antimia, mitä luonto pystyi tarjoamaan. Metsäriistan suhteen eivät rannikkoalueen metsät liene tosin olleet kovin rikkaita, mutta vähän ravinnonlisää metsästyskin pystyi antamaan. Verona maksettiin Virolahdelta muun muassa jäniksiä ja lintuja. Tämä viittaa siihen, että pyyntiä harjoitettiin sentään melko säännöllisesti. Jos tarkkailemme vanhoja veroluetteloita esim. v.1543-1568 niin toteamme, että metsäriista oli hyvin arvostettua, sillä kolme ketunnahkaa vastasi yhtä lehmää ja jänis kahta päivätyöpäivää. Osa maksetuista linnuista saattoi olla peräisin saaristosta, sillä merilintujen pyyntihän on ollut rannikkoseudulla viime vuosikymmenille asti varsin tuottoisaa. Myös hylkeenpyyntiä harjoitettiin melko laajasti.
Viime vuosisadalle asti metsästystä lienee harjoitettu kylän talojen kesken, mutta tämän vuosisadan alkupuolelta lähtien metsästysmaita on vuokrattu. Näin tapahtui ainakin vuodesta 1907 lähtien, jolloin kylän metsästysmaat vuokrattiin Haminan Metsästysyhdistykselle, tosin paikkakunnan metsästäjillä oli myönnetty vapaa metsästysoikeus.
Viime vuosisadan Sydänkylän, tai oikeastaan Kalfjerdin, niinkuin kylännimi silloin kuului metsästäjistä on jäänyt jälkipolville sellaiset nimet kuin Kyttä-Mikko, Halmoonsetä, Kyyksi-Antti ja Synti-Matti, jotka suustaladattavat piilukkohaulikot olallaan kulkivat silloin vielä synkillä salopoluillaan, joilla riistakanta oli niin runsas, että voi pitkähäntä susikin joskus sattua tähtäimeen, muusta puhumattakaan. Miesten nimistä päätellen erämiehet kyllä luottivat vanhoihin temppuihin. Sekoittaen yhteen pakanuutta ja kristinuskoa ovat pyyntimiehet kehittäneet oman metsäuskonnon, jonka monimutkaisilla menoilla he tehostivat itsensä, koiransa, pyssynsä ja pyydyksensä.
Heidän aikanaan oli metsästyksellä vielä huomattava taloudellinenkin merkitys. Jonkinlaista taloudellista tuloa metsästyksellä lienevät saaneet myös myöhemmän polven sydänkyläläiset metsästäjäkuuluisuudet Ransun Jermo, Maijaliisan Saska, Korpelan Juonas, Tattarin Roope, ym. jotka jo käyttivät takaa ladattavia luodikoita aseinaan.
Viime vuosisadan lopulla alkaneet puutavarayhtiöiden lisääntyneet metsänhakkuut, ampuma-aseiden tekninen kehitys sekä järjestäytymätön, lievistä lainmääräyksistä piittaamaton metsästäjien joukko aiheutti riistakannan vähenemisen siinä määrin, ettei metsästyksellä ole enää vuosikymmeniin ollut taloudellista merkitystä. Sillä on meidän päivinämme enemmän urheilullinen arvonsa henkisten voimavarojemme kasvattajana.
Kuten on tullut mainittua tämän vuosisadan alusta lähtien, aina vuoteen 1938 paikkakuntamme metsästysmaat olivat yleensä vuokrattuna Haminan Metsästysyhdistykselle. Sotavuosina, kun kylän miehet olivat toisenlaisissa metsästyshommissa metsästystä lienee harjoittaneet kylän vanhempi väki, nuorukaiset sekä kylään majoitetut sotilaat. Vuonna 1943 vuokrasi metsästysmaat kauppias Viljo Klami kahdeksi vuodeksi ja vuonna 1945 hän uusi vuokrasopimuksen viideksi vuodeksi. Jo tällöin alkoi kuulua ääniä, että paikkakunnalle olisi perustettava metsästysseura. Seuratoimintaa kannattavat äänet ilmaistiin yhä selvemmin ja syksyllä 1946 kokoontuivat metsästäjät seuran perustettavaan kokoukseen. Keskustelun tuloksena syntyi metsästysseura Paukku. Kun perustetun seuran johto ei saanut, ehkä ei yrittänytkään seuratoimintaa jatkumaan perustavaa kokousta pitemmälle syntyi metsästäjien keskuudessa suoranainen kapina. Näin voimallisin sanoin silloista tilannetta kuvasivat Taavetti Kyötikki ja Arvi Jouhikainen nykyisen seuran ensimmäisessä vuosikertomuksessa v. 1956. Vuonna 1950 Viljo Klami uusi vuokrasopimuksen vielä viideksi vuodeksi.
Metsästysyhdistys Sydänkylän Erämiehet r.y.
Keväällä v. 1955 kokoontui kahdeksan miehen joukko neuvottelemaan tilanteesta Sydänkylän kaupalle Arvi Jouhikaisen kotiin. Neuvottelun jälkeen lähti Sakari Peltola tiedustelemaan kylän isänniltä, onko mahdollista vuokrata metsästysmaita perustettavalle yhdistykselle. Isännät suostuivat vuokraamaan maat ja toukokuun 8. päivänä 1955 kokoontuivat metsästäjät, yhteensä 14 miestä Sydänkylän VPK:n talolle neuvottelemaan metsästysseuran perustamisesta. Yksimielisesti perustettiin paikkakunnalle metsästysseura, jolle oikeusministeriö antoi siunauksensa 30.7.1955. Seura merkittiin yhdistysrekisteriin nimellä Metsästysyhdistys Sydänkylän Erämiehet r.y.
Nämä seuran perustajajäsenet olivat: Arvi Jouhikainen, Taavetti Kyötikki, Onni Joukainen, Sakari Peltola, Antti Mässeli, Esa Kyötikki, Erkki Miettinen, August Paananen, Kaarlo Mustamaa, Pauli Kyötikki, Joose Tahko, Leo Joukainen, Veikko Niemelä ja Paavo Byckling.
Lyhyt katsastus näiden miesten toimintaan ja metsästystouhuihin: Otettakoon ensimmäiseksi isä ja poika, Taavetti ja Esa Kyötikki. Taavetti toimi seuran perustavan kokouksen puheenjohtajana ja oli kylän auktoriteettina itseoikeutettuna perustetun seuran ensimmäinen puheenjohtaja. Esa oli kylän innokkaimpia linnunmetsästäjiä ja seuran alkuaikojen hirvenmetsästyksen jahtipäälliköitä. Seuran toimintaa ajatellen asettaisin ensisijalle sen asiantuntemuksen, joka Esalla oli Harvajan maiden tuntijana, paikkakunnan riistapolut olivat Esalle varsin tuttuja. Veljekset Leo ja Onni Joukainen ovat molemmat olleet hyvin näkyvästi mukana seuratoiminnassa. Leo oli yhtäjaksoisesti johtokunnan jäsen ja seuran varapuheenjohtajana 21 vuotta. Onni on ollut johtokunnan jäsenenä ja suurelta osin vaikuttanut seuran kahden ensimmäisen metsästysmajan rakentamiseen. Arvi Jouhikainen toimi seuran ensimmäisenä sihteerinä ja toimi tilintarkastajana yhtäjaksoisesti v. 1960 lähtien 20 vuotta. Arvi oli innokas jänisjahtimies. Kuten tunnettua metsästys vaatii aamuvirkkua mieltä, tähän sopinee Arvin lausahdus hänen herätellessään entistä jahtikaveriaan metsälle, "pois pappa päältä, että mamma pääsee asialle". Samaa metsämiehen aamureippautta kuvaa Paanasen Augun sanat kylän nuorille miehille heidän tullessaan sunnuntai-aamuna kotiin tanssireissulta. Augu luikkasi aamutervehdykseksi; "ompa pojat aikaisin liikkeellä". Entisistä Mustamaan miehistä oli seuraa perustamassa Antti Mässeli ja Veikko Niemelä, molemmat seuran innokkaimpia ja uskollisimpia hirvimiehiä. Näille saaren miehille vesilintujen metsästys oli varsin tuttua puuhaa, lisäksi Veikolla tiedettiin olleen erikoisen taidon "honkahärkien" metsästykseen ja niistä maukkaan keiton valmistuksen. Koukinpohjan miehiä edusti Paavo Byckling kuuluen alkuaikoina seuran johtokuntaan. Joose Tahko oli myös aktiivisesti mukana seuran toiminnassa kuuluen seuran ensimmäiseen johtokuntaan ja toimien jahtipäällikkönä. Pauli Kyötikki tunnetaan innokkaana jänisjahtimiehenä, jonka taidon Pauli hankki tietämäni mukaan jo "Haminan herrojen aikakaudella", lisäksi Pauli oli innokas ajokoirien kasvattaja. Sakari Peltola oli niitä miehiä, jotka olivat ratkaisevasti mukana seuraa perustettaessa. Kuten jo on tullut kerrottua, oli Saku se henkilö, joka ensimmäiseksi lähetettiin kylän isänniltä tiedustelemaan mahdollisuuksia vuokrata metsästysmaita perustettavalle seuralle. Sakari on myös toiminut seuran puheenjohtajana ja jahtipäällikkönä, lisäksi Saku tunnettiin taitavana hylkeenpyytäjänä. Kaarlo Mustamaa lukeutui kylän jänisjahtimiehiin, varsin värikkäänä ja huumorintajuisena miehenä Kalle sopeutui varsin mainiosti metsämiesten joukkoon. Olen tässä tarkoituksella jättänyt Erkki Miettisen viimeiseksi tällä listalla. En siksi, että Erkin työ seuraa kohtaan olisi ollut vähäpätöistä, päinvastoin. Mielestäni Erkki Miettinen on ollut perustajajäsenistä kaikista näkyvimmin mukana tämän seuran järjestötoiminnassa. Erkki kuului seuran johtokuntaan sen perustamisesta lähtien yhtäjaksoisesti vuoden ajan toimien samalla seuran rahastonhoitajana. Lukemattomat ovat olleet ne kerrat kun metsämiehet kolkuttelivat Porkkalan tuvan ovea aamuvarhaisesta iltamyöhään ja aina saivat ystävällisen vastaanoton ja asiansa hoidetuksi. Tämä lyhyesti seuran perustajajäsenistä; Kelpo miehiä, kaikki tyyni. (Alpo Lommi seuran 25 -vuotisjuhlassa)
Seuran Säännöt: Hyväksytty yhdistysrekisteriin 30.7.1955 N:o 67853
Sääntöjen ensimmäisessä pykälässä määritellään seuran toiminnan päämäärät.
1 §
Yhdistyksen nimi on Metsästysyhdistys Sydänkylän Erämiehet r.y ja sen tarkoituksena on yhdistyksen mailla harjoittaa metsästystä ja ylläpitää järkiperäistä riistanhoitoa. Tässä tarkoituksessa on yhdistyksen ennen kaikkea vartioitava aluetta salametsästykseltä, vähentää mahdollisuuksien mukaan vahinkoeläimiä, karkoitettava riistamailla kiertelevät koirat ja kissat, kaadettava hyötyriistaa ainoastaan mikäli kanta sen kulloinkin sallii, järjestettävä kovina talvina riistalle ruokintaa sekä tarpeen vaatiessa huolehdittava sen lisäämisestä.
2 §
Yhdistyksen kotipaikka on Virolahden kunta, Sydänkylän kylä.
3 - 12 § käsittelevät jäsen- ja kokousasioita.
Vuonna 1981 sääntöihin on tehty muutos, joka mahdollistaa ampumaurheilutoiminnan, sekä muuttaa toiminta- ja tilivuoden kalenterivuodeksi.
Hajatietoja jäsenmääristä:
1955 14 perustajajäsentä
1956 27
1957 43
1964 66
1968 73
2003 146, joista hirvimaksun maksaneita 83
2000-luvun jäsenistä, niin kuin aikaisemminkin, osa on sellaisia maanomistajajäseniä, jotka eivät ole osallistuneet metsästykseen.
Riistanhoito ja metsästyksen säännöstely
Riistanhoitoon ja metsästyksen säännöstelyyn kiinnitettiin jo seuran alkuajoista lähtien erityistä huomiota. Seuran perustamisvuonna 1955 metsäjänistä sai metsästää vain pyhäpäivinä joulukuun ensimmäiseen päivään asti, muulloinkin jäniksellä ja metsäkanalinnuilla on ollut kaatokiintiöt ja esim. metso on ollut monena vuotena kokonaan rauhoitettu. Säännöstellyllä metsästyksellä ja riistanhoidolla on turvattu riistakantojen säilyminen. Jäniksien suhteen kannat ovat lisääntyneet 1950-luvun alkuvuosista. Riistan talviruokintaa on harjoitettu niin jänisten, kuin metsäkanalintujenkin osalta koko seuran olemassaolon ajan. Esimerkiksi vuoden 2000 tilaston mukaan riistan ruokintapaikkoja oli seuraavasti: Metsäkanalinnut 5 kpl, hirvi 3, jänikset 17, vesilinnut 1, riistapeltoja 1. Telkänpönttöjä oli 20 kpl.
Myös tuhoriistan pyyntiin on kiinnitetty huomiota järjestämällä erilaisia valistustilaisuuksia ja yhteisiä jahtitapahtumia. Vuonna 1968 konsuli Voigt lahjoitti kiertopalkinnon tuhoeläinmetsästykseen. Seuraavana vuotena palkinnon sai Eerikki Tompuri, joka muutaman vuoden uurastuksen jälkeen sai sen omakseen. Petoeläinten pyynti on jatkunut näihin päiviin saakka. Esim. v. 2000 pienpetojen ja rauhoittamattomien eläinten pyynnissä oli 8 loukkua ja 1 varishäkki. Tulokset näkyvät riistatilastosta. Nykyisin tuhoeläinten metsästykseen on tullut sellaisia rajoituksia, jotka vaikeuttavat järkevää riistanhoitotyötä.
Ainakin vuodesta 1966 lähtien on järjestetty yhteisiä kettujahteja lähes vuosittain. Vuonna 1971 kettujahti järjestettiin Ruissaressa.
Samoin riistan laskenta on suoritettu metsäkanalintujen osalta ns. kolmiolaskentana jolloin laskentareitin pituus on vaihdellut 25-40 kilometriin. Hirvilaskentaa on suoritettu niin maa, kuin ilmalaskentanakin. Myös metsästyksen rauhoitusalueita on ollut seuran alueella vuosittain. Metsästyksen valvojina on toiminut vuosittain muutama seuran aktiivimetsästäjä.
Jo vuosia hirvenmetsästys on koonnut runsaimmat osanottojoukot metsästyksen pariin. Hirvikanta metsästysalueellamme on ollut melko runsas, joten olemme saaneet kaadettua kaikki hirvet, joille meille on myönnetty kaatoluvat, lisäksi Harvajalta on kaadettu muutama Virolahden Riistanhoitoyhdistyksen luvalla ammuttu hirvi. Hirvenmetsästys on maillamme sujunut aina mallikkaasti.
Tästä hyvänä esimerkkinä vuonna 1967 järjestetty jahti, josta Kymen Sanomat kirjoitti 24.11.67;
"Paljon hirvenkaatajia - Ei onnettomuuksia
Hirvenkaadon malliesimerkki asiantuntijoille Virolahdella
Sydänkylän Erämiehet suorittivat sunnuntaina oikein suunnitellun ja tuloksekkaan hirvenmetsästyksen malliesimerkin, jota seurasi joukko asiantuntijoita. Virolahden Harvajanniemen maastossa oli 51 metsästäjän lisäksi mm. Metsästäjäin Keskusliiton toiminnanjohtaja, fil.tri. Teppo Lampio ja Kymen läänin riistapäällikkö Erkki Hilpinen. Lisäksi paikalla oli vakuutusalan edustaja. Vieraiden oppaina toimivat Sydänkylän Erämiesten puheenjohtaja Torsti Klami ja liikennöitsijä Holger Vanhala.
Jahdin päätyttyä todettiin, että suoritetussa jahdissa oli erinomainen ampumakuri ja miehet käyttäytyivät ehdottoman harkitusti. Hyvin suunnitelluista ajoista vastasivat jahtipäällikkö Vilho Leskinen apulaisenaan Erkki Tompuri. Järjestetyssä jahdissa ammuttiin kaksi hirveä".
Hirvenmetsästyksestä on tarkemmat tilastot jäljempänä.
Ajokoirametsästystä on harjoitettu melko runsaasti, seuran jäsenillä on ollut keskimäärin noin 10 ajokoiraa, nykyisin vähän vähemmin. Ajokoiran kasvattajista ja metsästäjistä varmaankin tunnetuimmat seuran jäsenemme ovat olleet Pauli Kyötikki ja Kalle Mustamaa. Kautta aikojen menestyksekkäin ajokoira on ollut Erkki Tompurin omistama narttu Kati. Kati voitti vuonna 1970 ensin Kymenlaakson piirin mestaruuden, samoin Idän lohkon mestaruuden ja sijoittui Suomen ajokoiramestaruuskilpailuissa neljänneksi.
Linnun metsästyksessä suuremmat ansiot lienevät Esa Kyötikillä. Suomenpystykorva-pikinokka on vuosien saatossa hävinnyt kylämaisemasta melko tarkkaan oravanmetsästyksen ja vähenevän metsäkanalintukannan myötä.
Luolakoirametsästyksen myötä jäsenistö on hankkinut muutaman luolakoiran joiden käyttöön lisääntynyt supikanta on tuonut hyvät edellytykset.
Viime vuosina myös hirvenmetsästyksessä on käytetty apuna hirvikoiraa. Kai Harjulan kasvattamilla koirilla on saatu hyviä tuloksia samalla kun ne ovat tuoneet kaivattua vaihtelua ennen niin tavalliseen ajometsästykseen.
Riistanhoitoa ja riistalaskentaa varten seuralla on ollut erillinen riistanhoitojaosto, joka on ensisijaisesti huolehtinut näistä tehtävistä. Pitkän päivätyön riistanhoitojaoston johdossa on tehnyt Erkki Tompuri, joka toimi jaoston puheenjohtajana 70-80 luvuilla lähes kahdenkymmenen vuoden ajan. Tuomo Peltola on toiminut jaoston vetäjänä vuosina 1986-92 ja Veli-Matti Kouki vuodesta 1993 lähtien yli 20 vuoden ajan.
Seuralla on ollut vuokrattua metsästysmaata enimmillään vähän yli 2300 ha, lisäksi vuokrattua vesialuetta noin 1800 ha. Nykyisin vuokrattua metsästysmaata on noin 2200 ha. Vähennys johtuu ennen kaikkea Harvajan rannoille tulleesta kesämökkiasutuksesta, joka omalta osaltaan rajoittaa metsästystä.
Saalistilastot 5 -vuosikeskiarvoina 1955 - 2004
jänis rusakko metso teeri pyy kyyhky vesil. kettu supi minkki
1955-59 10 3 2 10 - - 40 2 - -
(55-56)
1960-64 32 - 1 32 2 - 110 1 - -
(63)
1965-69 42 2 2 17 3 12 65 1 - -
(67-68)
1970-74 60 3 1 19 2 11 44 2 1
1975-79 24 6 - 3 - 8 40 1 2 1
(77)
1980-84 14 11 1 7 - 9 24 2 2
1985-89 17 8 2 8 7 9 17 3 7 1
1990-94 18 9 1 6 3 30 37 3 19 1
1995-99 20 19 2 8 - 30 40 3 13 2
2000-04 8 16 2 7 70 67 7 11 4
Tilastot ovat 1950-1960 lukujen osalta puutteelliset. Suluissa olevat vuosiluvut osoittavat vuodet, josta tilastot on laadittu. Taulukon lisäksi vuosi-ilmoituksissa on ilmoitettu riistaa kaadetuksi seuraavasti
- Oravia on vuonna 1955 kaadettu noin 250 kpl
- Hanhia on ilmoitettu ammutuiksi v-87,-88, -92, 2001 ja -03 yhteensä 22 kpl
- Kanadan hanhen metsästykseen on haettu pyyntilupa v. 2000 ja vuosina 2000-04 on ammuttu keskimäärin 8 lintua.
- Näätiä vuosina 88, 89, 90 ja 2003 yksi kappale vuosittain, yhteensä 4 kpl
- Hylkeitä v. 63 3 kpl, v. 67 6 kpl, v. 68 4 kpl ja norppia v.87 1 kpl, v. 88 1 kpl, yhteensä 19 kpl . Vuodesta 1999 lähtien luvanvaraisen hallin pyyntiin on annettu Hannu Peltolan arttelille seuran vesialueet käyttöön.
- Mäyriä v. 67 1 kpl, v.87 4 kpl, v. 88 3 kpl, v. 89 1 kpl v.96 1 ja v.97 1 kpl, yhteensä 11 kpl
Varislintuja on ammuttu vuosittain 10 - 100 kpl., eniten vuonna 1992, jolloin pyydystettiin varishäkkiä apuna käyttäen 124 varista. Myös lokkeja on etenkin alkuaikoina ammuttu vuosittain. Haukan ampumisesta on ainoat merkinnät vuodelta 1956. Suden jälkihavainnoista on parit maininnat, ensimmäiset vuodelta 1962.
Kuten tilastoista huomataan, riista- ja petoeläinmäärät ovat kuluneen neljänkymmenen vuoden aikana vaihdelleet suuresti. Jäniskanta on ollut suuremmillaan 1970-luvun alkupuolella, suurin tilastoitu saalismäärä on vuodelta -74 ollen 70 kpl. Huonoja jänisvuosia oli 1950 luvun lopulla, 1960 luvun alussa ja 1980- luvun alkupuolella. Rusakkokannat ovat lisääntyneet 1950-luvun melkein nollatilanteesta tasaisesti näihin päiviin asti. Suurin tilastoitu saalis on vuodelta 1995 ollen 24 kpl. Teeri- ja metsokannat ovat etenkin metson osalta olleet aina heikot, teeriä on saatu jonkin verran, parhaat saaliit v.1963 yhteensä 32 kpl.
Kyyhkyistä on ensimmäiset tilastotiedot vuodelta 1967 jolloin metsästettiin 8 kyyhkyä, suurin lukumäärä on v.2001, jolloin metsästettiin 81 kyyhkyä. Pyistä on muutama tieto 60-70 lukujen vaihteesta ja seuraavat tiedot 80-90 lukujen vaihteesta. Vesilintujen metsästys on vuosien saatossa vähentynyt huomattavasti, tähän on suurelta osin vaikuttanut rannoille rakennetut kesämökit, jotka rajoittavat metsästystä.
Muutamien riistaeläinten kohdalla muutokset ovat olleet hyvin huomattavia, osa on häipynyt pois tilastoista ja uusia on tullut tilalle.
Vielä viime sotien jälkeen oravanmetsästys antoi kohtalaisia saaliita ja pidettynä turkiseläimenä metsästäjille lisätuloja. Seuramme aikana ainoa tilastotieto kertoo vuonna 1955 ammutun 250 oravaa. Kun sotia edeltäneenä aikana Suomessa ammuttiin vuosittain 1 200 000 oravaa, niin muutos nykyaikaan on valtaisa. Lintujen puolelta voimme todeta, että peltopyy on kadonnut Sydänkylän peltomaisemista jo ennen seuran perustamista. Sotien jälkeen peltopyytä metsästettiin kylässä yleisesti. Kannan häviämisen on omalta osaltaan vaikuttanut viljelytapojen muutokset sekä aitojen ja latojen häviäminen kylämaisemasta.
Tuhoeläinten puolella kehitys on ollut päinvastainen, sekä supikoira, että villiminkki ovat vallanneet alaa. Minkkikannat ovat pysyneet kohtuullisen pieninä levitessään lähinnä rannikon tuntumaan, tosin kanta on jonkin verran suurempi kuin tilastot osoittavat. Tilastojen mukaan ensimmäiset havainnot minkistä ovat vuodelta 1977, minkki on levinnyt maastoon karkulaisena tarhoilta. Toinen ja pienriistan osalta hankalana eläimenä on Suomeen Neuvostoliiton luoteisosista 1950-luvun alussa levinnyt supikoira.5)Ensimmäinen tieto supikoirasta seuran tilastoissa on vuodelta 1970. Suurimmillaan kaatomäärä on ollut vuonna 1991, jolloin kaadettiin 31 supikoiraa ja tilaston mukaan kanta on pysynyt suurena. Lintujenpuolelta uusi tulokas saalistilastoihin on Kanadan hanhi, jonka metsästykseen on saatu lupa vuodesta 2000 lähtien. Ensimmäiset tilastot Fasaanin metsästyksestä ovat vuodelta 2004, jolloin on ammuttu 2 lintua.
Hirvenmetsästys
Kuten vuosien 1933-42 saalistilastoista voimme todeta hirvikannat Suomessa ennen sotia olivat pienet, olihan vuotuinen lupamäärä koko Suomessa vain 900. Sama tilanne oli myös Virolahden seudulla. Vuonna 1935 perustettiin Virolahden ja Miehikkälän yhteinen riistanhoitoyhdistys jonka pöytäkirjat kertovat hirvenmetsästyksestä:
-v.1935 Nähty hirvenjälkien perässä miehen jäljet, kehotettu tehostamaan valvontaa vähäisen hirvikannan vuoksi.
-v.1937 Marraskuussa löydetty hirvensuolet
-v.1940 Todettu hirvikanta vähäiseksi, syyksi epäilty linnoitustöitä.
-v. 1948 Puollettu 5 hirven kaatolupaa yht. Virolahdelle ja Miehikkälään
-v. 1951 Arvioitu hirvikanta, jolloin kanta yhteensä noin 45 päätä.
-v.1952 Virolahdelle 7 lupaa
-v. 1954 Virolahdelle 13 lupaa, joista yksi Viljo Klamille.
Hirvenmetsästystä Harvajan mailla
Vuodesta 1954 voidaan katsoa luvallisen hirvenmetsästyksen alkaneen Harvajan mailla. Muutama kansantarina kertoo, että joskus olisi nähty ikään kuin hirvenjalan pilkistävän reessä olevan havukuorman alta, mahtaneeko koko jutussa olla perää?
Vuonna 1954 olivat metsästysmaat vuokrattuna kauppias Viljo Klamille, joten kaatolupa luonnollisesti myönnettiin hänelle. Seuraavana vuonna kylään perustettiin metsästysseura, joten lupakäytäntökin muuttui. Tosin vielä parina vuotena luvan saajaksi oli merkitty seuran puheenjohtaja ja sihteeri.
Joskin Harvajan metsät on harvenneet, niin
siellä sentään on kruunupäitä.
Eräveikot ne tarttumaan saa kivääriin,
vaikka vihmoisi vettä tai jäitä.
Porraskorvessa mykkänä
surman on ketju,
"Mau-Mau" miesten haukku se soi,
ja servasta unta
näkee koko Pohjakunta.
Syksy herkun tuon tuoda voi.
Hirvisoppa muona on
syyskylmillä voittamaton.
Hapanvellin, hailin rinnalle saa
herkkumme tuon kohottaa.
Tosin "Mentlahren" miehet ne nauroivat niin,
kun ol` hirvemme polvessa patti.
Pilkka tuo ei pysty Pasi Bycklinkiin,
hän meidän on "Taula-Matti".
Juttu loukkaa ei Pasia,
mutta sukkela on asia,
jonka hirvemme hoksasi, hei!
Kurssi "Mentlahren" puoleen
niin syytä ei huoleen
tuntea tarvis ei.
Hirvihärkä saalis on
paisti kerrassaan verraton,
ei "Oskarin pintaa", ei makkaraa
voi rinnalle sen kohottaa.
Oli toisella hirvellä tuuria vaan,
sen lapa viel ehjänä aivan.
Kun talvi jo verhosi Harvajanmaan,
niin yritys maksoi viel` vaivan.
Jopa päättyi sen virsi,
Jouhikaisen kun pirsi
sen polulle pistehen toi.
Viime hurmeet kun vuoti,
Saku Peltolan luoti
kerran taas maaliin soi.
Hirvihärkä kasvattaa
taas kruunua komeaa.
Rihla se seinällä riippua saa
ja syksyä odottaa.
Veli A Klami
Tämä "Aapelin Vellan" runo kertoo vuoden 1956 hirvenmetsästyksestä ja ennen kaikkea toisen hirven kaadosta, joka tapahtui Suurensuon laidassa kahta päivää ennen jahtiajan loppua.
Sydänkylän Erämiesten hirvikaadot ja jahtipäälliköt:
Vuosi Kaadot Jahtipäälliköt
1955 1 Jahtipäälliköstä ei ole tietoa, mutta hirven ampui Paavo Byckling
1956 2 Toisen hirven ampuminen kerrottu edellä olevassa
runossa
1957 1 Mauno Seppälä, Joose Tahko
1958 2 Lauri Raussi, Erkki Miettinen
1959 2 Erkki Miettinen, Leo Joukainen
1960 1 Leo Joukainen, Esa Kyötikki
1961 2 Esa Kyötikki, Erki Tompuri
1962 2 Erkki Tompuri, Esa Kyötikki
1963 3 Vilho Leskinen, Erkki Miettinen
1964 3 Arvi Jouhikainen, Sakari Peltola
1965 4 Sakari Peltola, Ilmo Harjula
1 Ylimääräinen hirvijahti, Riistantutkimuslaitos
1966 3 Ilmo Harjula, Joose Tahko
1967 3 Vilho Leskinen, Erkki Tompuri
1968 3 Erkki Tompuri, Jorma Tiitta
1969 2 Jorma Tiitta, Seppo Jaarinen
1970 2 Seppo Jaarinen, Pentti Nakari
1971 2+1 Pentti Nakari, Esa Kyötikki
1972 - Yksi yhteinen vasan lupa Virolahdella
1973 1+1 Erkki Tompuri, jahti yhdessä Länsikylän kanssa
7 Ylimääräinen talvijahti Maa-ja Metsätal. Minist. luvalla
1974 2 Voitto Tompuri, Pentti Nakari
1975 4+2 Onni Joukainen, Leo Joukainen
1976 8+4 Erkki Tompuri, Erkki Miettinen
1977 10+4 Pentti Nakari, Risto Kouki
1978 12+7 Erik Seppä, Alpo Lommi
1979 12+3 Erik Seppä, Pentti Nakari
1980 3+2 Erkki Tompuri, Erik Seppä
1981 3+1 Erik Seppä, Jorma Tiitta
1982 4+3 Erik Seppä, Veikko Malmi
1983 5+3 Tuomo Peltola, Onni Joukainen
1984 6+3 Erik Seppä, Tuomo Peltola
1985 4+2 Erik Seppä, Tuomo Peltola
1986 5+1 Pertti Tahko, Veli-Matti Kouki
1987 5+1 Tuomo Peltola, Pertti Tahko
-+2
1988 6+1 Tuomo Peltola, Hannu Peltola
2+1 Virolahden Riistanhoitoyhdistys
1989 7+1 Hannu Peltola, Pentti Nakari
3+1 Virolahden Riistanhoitoyhdistys
1990 6+2 Erik Seppä, Pentti Nakari
1991 4+2 Tuomo Peltola, Arto Peltola
1992 4+1 Hannu Peltola, Erik Seppä
1993 3+2 Risto Kouki, Veli-Matti Kouki
-+1 Länsikylän Erämiehet
1994 1+1 Erik Seppä, Pentti Posti
-+1 Virolahden Riistanhoitoyhdistys
1995 3+1 Hannu Peltola, Pertti Tahko
1996 4+2 Lasse Malmi, Riitta Malmi
1997 3+3 Hannu Peltola, Pentti Posti
1998 3+3 Risto Kouki, Timo Kouki
1999 6+6 Hannu Peltola, Pentti Posti
1 Virolahden riistanhoitoyhdistykselle
2000 6+6 Risto Kouki, Arto Peltola
-+2 Länsikylän Erämiehille
2001 9+6 Arto Peltola, Kai Harjula
-+1 Virolahden Riistanhoitoyhdistykselle
2+1 Yhdistyksen jahti Länsikylän johdolla, (mistä ammuttu?)
2002 6+6 Arto Peltola, Hannu Peltola
2003 6+4 Timo Kouki, Kai Harjula
2004 2+2 Timo Kouki, Kai Harjula
2005 4+2 Petteri Kauppinen, Pentti Posti
2006 5+3 Petteri Kauppinen, Pentti Posti
2007 4+3 Petteri Kauppinen, Pentti Posti
-+1 Länsikylän erämiehille
1+- Riistanhoitoyhdistykselle
2008 2+1 Petteri Kauppinen, Pentti Posti
2009 3+2 Petteri Kauppinen, Pentti Posti
2010 4+3 Petteri Kauppinen, Pentti Posti
2011 6+2 Petteri Kauppinen, Pentti Posti
2012 5+2 Petteri Kauppinen, Pentti Posti(10 piikkinen uros monttuun)
1+- Riistanhoitoyhdistykselle
Ammuttuja hirviä Sydänkylän mailta:
Sydänkylän Erämiehet 242 aikuista 105 vasaa
Riistanhoitoyhdistys 10 5
Länsikylän Erämiehet 4
Viljo Klami 1
Riistapojat 10
yhteensä 261 aikuista 111 vasaa
Riistapojat ry:llä oli vuokrattuna Häppilän kylän metsästysmaita noin 500 ha,
joten osa heidän ampumista hirvistä on kaadettu Häppilän mailta.
Myös Saksalaisia metsästäjiä on osallistunut hirvijahtiin. vuonna 1979 jahtiin osallistui kolme saksalaista, jotka Veikko Ylätalo oli majoittanut Leppäniemen mökilleen. Saksalaisilta perittiin 1 500 markan osallistumismaksu. Saksalaisia oli mukana jahdissa 4-5 vuotta.
Jahtipäälliköiden luetteloon on merkitty varsinainen jahtipäällikkö ja varapäälliköistä ensimmäisenä kokouspöytäkirjoissa mainittu. Varapäälliköiden nimilistat, etenkin viime vuosilta ovat pitkät. Ei ole syytä unohtaa muitakaan hirvijahdin järjestelyihin osallistuneita. Ajomiesten päällikköinä on useammin olleet Raimo Pekkola, Alpo Lommi, Arto Kyötikki ja Seppo Jouhikainen. Kuljetuksista ovat pitempään vastanneet Erkki Klami ja Erkki Tompuri. Viime aikoina Asko Klami ja Jorma Kyötikki.
Alkuvuosina hirvenlihan paloittelusta vastasivat omat miehet lähinnä aseinaan kirves ja pankko, mutta vuonna 1967 hirvenlihan paloitteluun päätettiin pyytää Jorma Lommi, joka onkin hoitanut tätä tehtävää vuosikymmeniä. Hirvien käsittelystä useimmin ovat vastanneet jahdin alkuaikoina Veikko Niemelä ja 1980-90 luvulla Erkki Talsi ja nykyisin Lasse Kouki.
Hirvipeijaiset ovat kuuluneet oleellisena osana hirvijahtiin ja seuran toimintaan. Nämä tilaisuudet on järjestetty paria poikkeusta lukuun ottamatta Sydänkylän VPK:n talolla. Juhlien järjestelyihin ollaan osallistuttu runsain joukoin, ehkä kuitenkin voidaan mainita muutama henkilö: Useimmin järjestelyissä on mukana olleet Erkki Tompuri, Pentti Nakari, Alpo Lommi, Erkki Talsi sekä seuran ja VPK:n naiset. Soppaa on keitetty Erkki Talsin saunapadassa, muutamana vuotena Reijo Rajalan toimesta Haminassa ja viime aikoina palokunnantalon pihalla olevassa padassa Jorma Lommin ja Jallo Malmin toimiessa pääkokkeina. Viimeaikoina ohjelmasta ovat vastanneet lähinnä seuran omat jäsenet "Koukin kuoron" ollessa kantavana voimana. Vanhemmanpolven ohjelmansuorittajista mainittakoon ennen kaikkea Arvi Jouhikainen joka laulullaan ja hanurin soitollaan ilahdutti monasti hirvipeijaisväkeä.
Ampumaurheilutoiminta
Osa seuran alkuaikojen metsästäjistä oli harjoittanut metsästystä jo ennen sotia ja osa osallistunut sotiin, joten ampuma-aseiden käyttö oli entuudestaan tuttua. Koukilla oli ollut suojeluskunnan ampumarata, jossa oli voitu harjoitella ammuntaa. Seuran alkuaikoina metsästysaseita kohdistettiin sopivissa maastokohteissa eri puolilla metsästysaluetta. Vuodesta 1958 lähtien järjestettiin hirvikokeen suoritustilaisuuksia ensin Lupinmäen ampumaradalla ja myöhemmin myös Virojoella. Samoin vuodesta 1958 lähtien osallistuttiin riistapolkukilpailuihin ja järjestettiin myös seuran toimesta riistapolkukilpailuja. Vuonna 1978 järjestimme yhdessä Länsikylän Erämiesten kanssa Virolahden, Miehikkälän ja Ylämaan Riistanhoitoyhdistysten eräpolku- ja riistapolkukilpailut, ratamestarina toimi Pentti Nakari, tulospalvelusta vastasi Alpo Lommi ja ravintolasta Eerikki Tompuri. Ampumaurheilutoiminnassa olemme harjoittaneet yhteistyötä Länsikylän kanssa vuosikausia. On pidetty yhteisiä riistapolku-, hirvenhiihto- ja hirviammuntakilpailuja joista on vuosien ja uuden ampumaradan myötä tullut odotettu urheiluammuntatapaus. Myös Virolahden Riistanhoitoyhdistyksen kilpailuja on järjestetty, viimeksi talvella 2005.
Seuran ensimmäinen ampumarata, haulikkorata rakennettiin Pärnäsen Lammossuolle Lauri Raussin omistamalle metsäpellolle. Ampumamaaston taustana oli Räsviikin vuori. Savikiekkoheittimen lahjoitti toimitusjohtaja Huhtanen ja heitintä varten rakennettiin talkoilla pieni vajarakennus. Rata toimi Pärnäsellä kymmenkunta vuotta, kunnes se seuran toisen metsästysmajan valmistuttua 1968 siirrettiin majan läheisyyteen Tuuttisuon itäpuolen kalliolle Onni Joukaisen maalle.
Varsinaista hirviampumarataa varten saatiin vuonna 1985 vuokrattua Virolahden kunnalta tontti Suurensuon pohjoispuolelta läheltä pitäjänrajaa. Kymen lääninhallitukselta saatiin lupa 29.10.85 metsästysluodikko ja hirviampumarataa varten ja radan alustavat rakennustyöt aloitettiin talkoovoimin. Radan laajennukseen saatiin Kymen lääninhallitukselta lupa 18.10.1989, jolloin voitiin rakentaa luodikkorata. Rata hyväksyttiin käyttöön 12.6.1990. Radalle rakennettiin sähkölinja v.1986, linja rakennettiin paljolti talkoovoimin Tuomo Peltolan johdolla.
Uuden ampumaradan myötä ampumaurheilutapahtumat ja - harjoitukset ovat lisääntyneet huomattavasti. Jo vuosia on järjestetty Virolahden yhteisiä hirviampumakokeita, joihin on osallistuttu myös pitäjän ulkopuolelta. Seuran jäsenet ovat saavuttaneet entistä parempia sijoituksia erityisesti hirviammuntakilpailuissa, joten voimme olla iloisia ja tyytyväisiä seuramme hyvästä ampumaradasta.
Ampumaurhelutoimintaa varten perustettiin erillinen ampumajaosto 1970-luvun alussa. Pisimpään jaoston johdossa on toiminut Pentti Nakari vuodet 1973-85, Seppo Jaarinen on ollut jaoston johdossa v.1988-89, 1992-95 ja v.2004. Lasse Malmi on luotsannut ampumajaostoa vuodet 1996-2004 ja Risto Kouki v.2005.
Hirvivahinkojen valmiusryhmän johdossa ovat toimineet Erik Seppä vuodet 1996- 2002 ja vuodesta 2003 lähtien Pentti Posti.
Suurpetojen metsästyksen yhdyshenkilöinä ovat toimineet Veli-Matti Kouki 1999-2001 ja Arto Peltola vuodesta 2002 lähtien.
Metsästysmajat
Vuonna 1958 valmistui seuran ensimmäinen metsästysmaja. Majan hirsikehikko ostettiin Malmilasta Joukaisen pihapiiristä ja siirrettiin talven aikana talkoilla Onni Joukaiselta vuokratulle rantapalstalle Leppäniemen itärannalle. Maja tuli maksamaan 106 258 markkaa ja tupaantuliaiset pidettiin 7.9.1958. Seuran perustajajäsenien joukossa oli ainakin kaksi kirvesmiestä, Esa Kyötikki ja Sakari Peltola, jotka osallistuivat rakennustalkoisiin toisten joukossa.
Seuran toinen metsästysmaja rakennettiin vuonna 1968. Onni Joukaisen kanssa tehtiin sopimus, jolla vanha maja luovutettiin Onni Joukaisen käyttöön ja Onnilta vuokrattiin Tuuttisuon itäpuolelta läheltä Lukkarlahteen menevää tietä tontti kahdeksikymmeneksiviideksi vuodeksi. Rakennuslupa majalle saatiin 29.5.68 ja tupaantuliaiset pidettiin syksyllä ensimmäisen hirvijahdin yhteydessä.
Majan rakennustoimikuntaan nimettiin Esa Kyötikki, Torsti Klami, Erkki Miettinen, Leo Joukainen, Ilmo Harjula ja Seppo Jaarinen. Majan pinta-ala oli 36 m2 ja rakennuskustannusarvio 4 000 mk, rakennuspiirustukset oli laatinut rak.mestari Pentti Ilmasti. Myöhemmin majaa laajennettiin rakentamalla sen yhteyteen hirvien nylkykatos. Tämän majan majaisäntänä toimi pitkään Esa Kyötikki. Vuokrasopimuksen umpeuduttua sopimusta jatkettiin yhdellä vuodella jonka jälkeen maja purettiin vuonna 1994.
Virolahden kunnalta saatiin ostettua ampumaradan yhteydessä oleva 3.12 ha tontti 18 000 markan kauppahinnalla. Lainhuuto tontille Tapiola Rn: 11.72 saatiin 14.11.1994. Näin saatiin hyvät edellytykset kolmannen metsästysmajan rakentamiselle. Rakennuslupa uudelle majalle saatiin 27.4.1994,
rakennuspiirustukset laati RKM Raimo Alastalo, rakennuksen pohjapinta-ala on 105.5 m2 ja kokonaistilavuus 350 m3. Sisätilat mahdollistavat 10 metrin ilma-aseradan rakentamisen. Maja rakennettiin paljolti talkoovoimin vuosina 94-95 ja valmistui syksyllä -95 jolloin vietettiin seuran 40-vuotisjuhlia.
Pöytäkirjoista ei löydy mainintaa tämän majan rakennustoimikunnasta, joten näiltä osin on syytä "nykypolven" jäsenten täydentää tietoja.
Vuonna 1999 ostettiin ilmahirvirata varusteineen, jolloin ampumaurheilutoimintaa voitiin harjoittaa myös sisätiloissa.
Uusi maja on tilava, hyvin rakennettu ja kun se sijaitsee ampumaradan välittömässä läheisyydessä seuran omistamalla tontilla, se antaa mainiot puitteet metsästyksen ja ampumaurheilutoiminnan harjoittamiselle. Majaisäntinä vuodesta 1995 lähtien ovat toimineet Veli-Matti Kouki, sekä Riitta ja Lasse Malmi.
Sauna rakennettiin 2004 ja hankkeen vetäjiksi vuosikokouksessa nimettiin Arto Peltola, Risto Kouki ja Raimo Alastalo. Uuden saunan valmistuttua v.2004 saunamajuriksi vuodelle 2005 nimettiin Marko Klami
Häiriöitä järjestötoiminnassa
Kuten jo edellä on todettu, ensimmäinen yritys metsästysseuran perustamiseksi Sydänkylään vuonna 1946 ei tuottanut pysyvää tulosta. Tämä jo antoi viitteitä järjestötoiminnan vaikeudesta metsästysrintamalla. Kun Metsästysyhdistys Sydänkylän Erämiehet ry vuonna 1955 perustettiin alku näytti paljon paremmalta. Kuitenkin jo vuonna 1958 johtokunnassa tuli erimielisyyttä niinkin vähäpätöisestä seikasta, kuin syyskokouksen pitopaikasta. Seuralle oli samana vuonna valmistunut uusi metsästysmaja Harvajalle, enemmistö johtokunnan jäsenistä olisi halunnut pitää seuran syyskokouksen uudella majalla, mutta tämä ei kaikkia johtokunnan jäseniä miellyttänyt. Näin näennäisesti pienestä erimielisyydestä oli seurauksena, että muutama jäsen erosi seurasta ja lähinnä Klamila-Kouki seuduilta olleiden jäsenten toimesta perustettiin uusi metsästysseura jonka perustava kokous pidettiin Klamilassa 7.11.1958 ja merkittiin yhdysrekisteriin 8.7.1959 nimellä Riistapojat ry. Näistä toimenpiteistä oli seurauksena, että järkevän riistanhoidon ja metsästyksen järjestäminen Sydänkylän jakokunnan mailla vaikeutui huomattavasti sillä uusien maanvuokrasopimusten solmimisen myötä metsästysmaat pirstoutuivat moneen eri alueeseen. Kaikille metsästäjille onneksi tässäkin tapauksessa järki voitti tunteilun ja Riistapojat ry lakkautettiin 3.5.1968, näin järjestötoiminta sekä metsästysasiat saatiin eheytettyä.
Riistapojat ry:n toimihenkilöistä on löytynyt muutamia tietoja. Puheenjohtajiksi on merkitty Aleksanteri Kääriä vuonna 1958 ja Veli Korpela v.1968. Sihteereiksi Seppo Jaarinen v.1958 ja Kalevi Herrala v.1968. Rahastonhoitajan toimi koko yhdistyksen toiminta-ajan Aulis Klami v.1958-68.
Puheenjohtajat
Aleksanteri Kääriä 1958-
Veli Korpela - 1968
Varapuhenjohtajat
Olli Niemelä 1958-
Eero Muurman - 1968
Sihteerit
Seppo Jaarinen 1958-
Kalevi Herrala -1968
Rahastonhoitajat
Aulis Klami 1958-1968
Johtokunnan jäsenet
Paavo Bykcling 1958-
Erkki Pelli 1958-
Risto Olli 1958-
Seppo Ketola -1968
Pentti Nakari -1968
Metsästysyhdistys Sydänkylän Erämiehet ry:n toimihenkilöt:
Seuran ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Taavetti Kyötikki. Puheenjohtajana on toiminut yhdeksän henkilöä, joista pitempään Eerik Seppä 25 vuotta, Eerikki Tompuri 9 vuotta, Lauri Raussi 7 vuotta. Nykyisin puheenjohtajana toimii Taisto Puustelli.
Kunniapuheenjohtajiksi on valittu Taavetti Kyötikki v.1957 ja Lauri Raussi v.1966.
Ensimmäisenä sihteerinä toimi Arvi Jouhikainen. Sihteerinä on toiminut 11 henkilöä, joista pitempään Tuomo Peltola 17 vuotta, Keijo Muhonen 8 vuotta, Alpo Lommi 7 vuotta. Nykyisin sihteerinä toimii Heli Kotiranta.
Rahastonhoitajina ovat toimineet seuran perustamisesta lähtien aina vuoteen 1986 Erkki Miettinen 32 vuotta ja vuodesta 1987 lähtien Pentti Posti 20 vuotta.
Seuran puheenjohtajat
Taavetti Kyötikki 1955-56 2 vuotta
Mauno Seppälä 1957 1
Sakari Peltola 1958 1
Lauri Raussi 1959-65 7
Torsti Klami 1966-68 3
Eerikki (Erkki)Tompuri 1969-77 9
Erik Seppä 1978-2002 25
Hannu Peltola 2003-04 2
Taisto Puustelli 2005-09 5
Petteri Kauppinen 2010-
Kunniapuheenjohtajat
Taavetti Kyötikki 1957
Lauri Raussi 1966
Varapuheenjohtajat
Paavo Byckling 1955-58 4 vuotta
Leo Joukainen 1959-86 28
Jorma Tiitta 1987-89 3
Hannu Peltola 1990-2002 13
Arto Peltola 2003-04 2
Petteri Kauppinen 2005-09 5
Taisto Puustelli 2010-
Sihteerit
Arvi Jouhikainen 1955-57 3 vuotta
Väinö Rasi 1958 ja 61-65 6
Raimo Saarainen/ S Peltola 1959 1
Seppo Jaarinen 1966-70 5
Alpo Lommi 1971-77 7
Keijo Muhonen 1978-85 8
Risto Kouki 1986 1
Tuomo Peltola 1987-2003 17
Timo Kouki 2004 1
Heli Kotiranta 2005-
Rahastonhoitajat
Erkki Miettinen 1955-86 32 vuotta
Pentti Posti 1987- 18 edelleen
Tilintarkastajat
Leo Joukainen 1955 1 vuotta
Toimi Lommi 1955-59 5
Joose Tahko 1956-59 4
Arvi Jouhikainen 1960-82 24
Taavetti Kyötikki 1960-66 7
Lauri Raussi 1967-72 6
Erkki Klami 1973-82 11
Asko Klami 1983-86 4
Pentti Posti 1983-86 4
Veli-Matti Kouki 1987-89 3
Erkki Miettinen 1987-98 3
Arto Peltola 1990-93 4
Onni Joukainen 1990 1
Jouni Reila 1991-97 7
Timo Suvisilta 1994- 97 4
Riitta Malmi 1998 1
Lasse Malmi 1998- 7 edelleen
Risto Kouki 1999- 6 edelleen
Henkilötilasto vuoden 2005 mukaan.
Muistamiset:
Seuran jäseniä muistettu 50, 60 ja 70-vuotispäivillä Metsästäjäliiton "metsotaululla"
Metsästäjäin Keskusjärjestön pöytäviiri
1978 Eerikki Tompuri
Alpo Lommi
1980 25-vuotisjuhlien yhteydessä jaetut ansiomerkit ?
1995 40-vuotisjuhlien yhteydessä jaetut ansiomerkit?
2005 50-vuotisjuhlien yhteydessä jaetut ansiomerkit ja
huomionosoitukset?
Muita huomionosoituksia ?
Lähdeviitteet:
1. Jutikkala s.28
2. Ylänne ym. s. 16-18, 22, 24,50-51, 71
3. Kaukiainen s.132
4. Klami s.1
5. Riista ja Kalatal. tutkimuslaitos s.46
Lähdeluettelo:
Jutikkala Eino. Suomen Talonpojan Historia Helsinki 1958
Ylänne Yrjö ym. Suomen Metsästys Helsinki 1950
Kaukiainen Yrjö. Virolahden Historia I, Lappeenranta 1970
Klami Veli A. Isien Pellot runokokoelma 1981
Riista ja Kalatalouden tutkimuslaitos. Riistan jäljillä 1996
Sydänkylän Erämiehet ry: arkisto
Alpo Lommin muistiinpanot
Eerikki Tompuri. haastattelu 2007
Nakari Pentti. Haastattelu 2007
Pöytäkirjoista kerättyä 23.6.2005
1983
Talvipäivä riistalle - tempaus 16.1.83. merk, että V.Ylösellä ajokoiratuomarikortti. ampumaratahanke edelleen kunnalla lausuntakierroksella. Syyskuussa hirvi - ja eräpolkukilpailut , vetäjänä Pentti Nakari.
1985
Hirvenhiihtokilpailut Syd-Länsik. P Nakari
1986. Lainanotto ampumarataa varten 50 000mk.(anotaan?)
Ylämaa, Miehikkälä, Virolahti eräpolkukilpailut 7.9.86. Ratamest. P Nakari
1988 Seuran ampumamestaruuskilpailut omalla radalla 10.9.88
1990. avustettu VPK:ta maksamalla talon sähkötöiden lastu (valaisimet)T Peltolalle.
1992 Rakennettu varishäkki
1994 Päätetty rakentaa maja ja nylkykatos samaan rakennukseen. Majan paikaksi päätettiin mäen nyppylä ampumaradan aidan itäpuolella. Majan mitoiksi päätettiin 8 X 13 metriä. Johtokunta laatii luonnoskuvat majasta. Majan piirustusten laatiminen annettiin Raimo Alastalon tehtäväksi.; johtokunta 27.2.1994 Erik Seppä, Tuomo Peltola, Pentti Posti, Hannu Peltola, Veikko Malmi, Seppo Jaarinen.. Majan rakennustalkoita kuutena päivänä, ei mainintaa talkoopäälliköstä.
1996 Päätetty kaivattaa porakaivo
1999 Ostettu pienoishirvirata
2001 Ilmahirviammuntoja . Lasse Malmi.
2002 Avustettu kyläkirjaa 100 eurolla. Kettujahti ja jänismetsästyksen rajoitus helmikuulle.
2003 Kylän koirakuria pyritty parantamaan. Johtokunnan kokous 1.1.2003. Keskusteltiin hallin metsästämisestä ja kylmistä säistä.
2004 Metsästys: Kettujahti, pienpetojen pyynti, pienriistan metsästys, hirvijahti.. Saunan rakentaminen. Hankkeen vetäjät: Arto Peltola, Risto Kouki, Raimo Alastalo. Historiikin laadinnassa Alpo Lommia avustaa johtokunta.
2005. Vietettiin seuran 50-vuotisjuhlia Sydänkylän VPK:n talolla. Juhlatoimikunnan puheenjohtaja Alpo Lommi
Alpo Lommi
Toisinto metsästysjutusta, Juttumme henkilönä on Mustamaan Kalle. Kerrottu seuran 25-vuotisjuhlilla.
Kalle oli kerran aamuvarhaisella lahden takana jänisjahdissa. Kalle valitsi passipaikakseen rantakivien välin, ajatellen, sieltähän se jänöjussi tulla tupsahtaa tuliluikun eteen. Ei kuulunut koiran haukkua, mutta mitä ihmettä Kalle näkikään? Rantaa pitkin loikki jänis kettu perässään. Jänis kiersi rantakiven toiselta puolen ja kettu toiselta. Kalle ampua posautti väliin keskelle kiveä. Kivi halkki, jänis jäi toisen lohkareen alle ja kettu toisen. Eipä ollut mikään nallipyssy Kallen tuliluikku. Antoi sellaisen takapotkun, että Kalle lennähti selälleen mereen. Kalle kömpi rannalle housut niin täyteen kaloja, että housun sepalluksesta nappi irtoa singahti ja lensi suoraan rannalle tulleen hirven otsaan. Tästä hirvi säikähti niin, että kaatui kuolleena maahan. Niin, ja sen hirven alle jäi vielä toinen jänis.
Minä vähän ihmettelemään, että olipa paljon riistaa, epäillen Kallen juttua.
Tähän Kalle vakuuttamaan, että totta joka sana.
Tähän minä; että kyllä sinä Kalle nyt yrität juksata minua. Sinun housuissasihan on vetoketju[k1] .
[k1] |
